Page tree
Skip to end of metadata
Go to start of metadata


Selvitys docx-muodossa

Avointen oppimateriaalien edistäminen

- Kansainvälinen vertailu



Johdanto

Oppimisympäristöjen ja pedagogisten ratkaisujen monipuolistuessa avoimet digitaaliset oppimateriaalit ovat kasvattaneet suosiotaan. Avoimet oppimateriaalit alentavat oppijoiden oppimiskustannuksia ja tukevat jatkuvan oppimisen tarpeita. Avointen oppimateriaalien käyttämiseen liittyy kuitenkin myös huolia. Avointen oppimateriaalien laadusta ja laadukkaiden materiaalien löytämisestä ollaan huolissaan. Myös avointen oppimateriaalien rahoitus mietityttää tekijöitä.

Edelläkävijöiden joukot ovat olleet eturintamassa omaksumassa avoimia oppimateriaaleja ja levittämässä tietoa niistä. Paikoitellen nämä ruohonjuuritason toimet ovat johtaneet instituutiotason toimiin. Oheisessa selvityksessä on tutustuttu keinoihin, joilla avoimia oppimateriaaleja ja niiden käyttöä edistetään ja tuetaan eri maissa. Selvitys ei ole kattava ja tyhjentävä listaus kaikista olemassa olevista keinoista, mutta jo muutamaan esimerkkiin tutustumalla saadaan monipuolinen kuva erilaisista edistämisen tavoista.

Tiedot on kerätty tutkimuksista, seminaariesityksistä, palveluiden kotisivuilta ja haastatteluilla. Selvityksessä tutustutaan Viron, Norjan, Kanadan, Belgian ja Saksan esimerkkeihin. Lisäksi esitellään lyhyesti avointen oppimateriaalien palvelun sidosryhmien mietteitä sekä esitetään toimenpide-ehdotuksia.


Viro – Valtion tuki digitaaliselle ja avoimelle oppimiselle

Viron ensimmäinen oppimateriaalipalvelu Koolielu lanseerattiin jo vuonna 2001. Koolielu korvattiin vuonna 2016 e-Koolikott –palvelulla. E-Koolikottista löytyy 19 000 oppimateriaalia, joista lähes 12 000 on lisensoitu avoimella Creative Commons –lisenssillä. Palvelua rahoittaa Viron opetus- ja tiedeministeriö.

Vuoteen 2014 asti Koolieluun oppimateriaaleja lisänneet opettajat saivat jakamistaan validoiduista materiaaleista sertifikaatin, joka auttoi opettajia uralla etenemisessä ja mahdollisti keskimäärin 20 % palkankorotuksen. E-Koolikottissa vastaavaa mekanismia ei ole, ja opettajien into omien oppimateriaaliensa jakamiseen on laskenut aiempaan verrattuna. Opettajien koulutuksella, kilpailuilla ja muilla ei-taloudellisilla tekijöillä on yritetty rohkaista opettajia jälleen jakamaan materiaalejaan. E-Koolikotista löytyvä mahdollisuus omien oppimateriaalikokoelmien luomiseen on innostanut erityisesti opettajia käyttämään palvelua ja lisäämään omia materiaalejaan kokoelmiinsa ja tätä kautta myös muille.

Virossa on sitouduttu vahvasti digitaalisen oppimisen kehittämiseen. 2014 lanseerattiin Digitaalisen oppimisen strategia, joka ulottuu vuoteen 2020 asti. Viron opetus- ja tiedeministeriö rahoitti vastikään kautta aikain suurimman kansallisen avointen oppimateriaalien kehittämishankkeen, DigiÕppeVaramun. Tallinnan yliopisto koordinoi 10 000 interaktiivisen oppimiskokonaisuuden kehitystä lukion matematiikan, luonnontieteiden, yhteiskuntaopin ja taideaineiden opetukseen.

Esimerkiksi luonnontieteiden kokonaisuus koostui kuudesta fysiikan kurssista, neljästä kemian, kolmesta maantiedon ja viidestä biologian kurssista, opettajan kirjasta sekä lisämateriaaleista ammattikouluun. Materiaaleja tekemään palkattiin 120 lukion opettajaa. Materiaalit tehtiin Drupalia ja H5P:tä hyödyntämällä, ja niiden metadatat laadittiin EstCORE-metadatastandardin mukaan. Tiukan laaduntarkistuksen läpikäyneistä materiaaleista 20 % pilotoitiin 30 koulussa kevätlukukaudella 2018, ja ne julkaistiin e-Koolikottissa CC-BY-lisenssillä.

Norja – Valtion rahoittamat palvelut ja materiaalit

Norjan oppikirjamarkkinat muistuttavat suomalaista vastaavaa. Markkinoita hallitsee neljä isoa kustantamoa, joille oppikirjojen kustantaminen on erittäin kannattavaa liiketoimintaa. Kustantamot lobbaavat aktiivisesti poliitikkoja ja opettajien ammattiliitto vastustaa avoimesti lisensoituja oppimateriaaleja. Opettajat saavat hyvät rojaltit kustantamoille tekemistään oppikirjoista.

Vuonna 2006 kunnat velvoitettiin tarjoamaan ilmaiset digitaaliset ja analogiset oppimateriaalit lukiolaisille ja seuraavana vuonna avattiin opetus- ja tiedeministeriön rahoittama NDLA (Nasjonal digital læringsarena). Norjan 19 kuntaa ylläpitävät palvelua, johon ne saavat rahoituksen valtiolta. Vuonna 2016 kunnat käyttivät NDLA:n kehitykseen 2,6 miljoona dollaria. Kustantamot haastoivat vuonna 2011 NDLA:n sen saaman valtiorahoituksen vuoksi EFTA:n tuomioistuimeen, mutta hävisivät syytteen. Palvelusta löytyy 80 oppiaineen materiaaleja. Kunnat käyttävät valtiolta saamastaan oppikirjabudjetista 20 % NDLA:han ja loput 80 % kirjoihin ja printtimateriaaleihin, joten aikomusta korvata kaikkea painettua materiaalia ei ole.

Uusia oppimateriaalien tekijöitä alkoi ilmaantua NDLA:n ympärille, kun kustantamot eivät suostuneet myymään tuotteitaan avoimilla CC-lisensseillä. NDLA alkoi tehdä yhteistyötä avoimesti lisensoituja materiaalien tuottamisessa mm. start-upien, pienten yritysten ja Norjan yleisradioyhtiön kanssa. Joitakin palvelusta löytyviä materiaaleja on kehitetty yhteistyössä museoiden, Norjan tilastokeskuksen ja eri yliopistojen kanssa.

NDLA myös tilaa suoraan opettajilta materiaaleja. NDLA kerää opettajista pieniä tiimejä tekemään oppimateriaaleja etenkin oppiaineisiin, jotka eivät pienten opiskelijamääriensä vuoksi kiinnosta kustantamoita. NDLA maksaa opettajille kohtuullisen korvauksen materiaalien työstämisestä. Materiaalien avoimuudesta ei tingitä. Avoin lisensointi nähdään ensiarvoisen tärkeänä oppimisen kannalta. Oppilaiden tulee voida vapaasti käyttää ja muunnella materiaaleja omiin tarpeisiinsa sopiviksi. CC-BY-SA –lisenssi on minimivaatimus valtion rahoittamille oppimateriaaleille.

Avoimen lisensoinnin ja muokattavuuden lisäksi NDLA tutkii käyttäjiensä oppimista ja tapoja käyttää oppimateriaaleja. Testiryhmä esimerkiksi opiskeli oppimateriaaleja silmänohjauksen avulla. Näin saatiin tietoa, miten oppilaat todellisuudessa käyttävät materiaaleja, mihin he kiinnittävät huomiota ja minkä jättävät kokonaan huomiotta. Tätä tietoa käytetään hyödyksi uusia oppimateriaaleja tehtäessä.

Kanada – Avoimet oppimateriaalit keino meritoitua

Pohjois-Amerikassa useat instituutiot ovat havahtuneet kasvaviin oppikirja- ja oppimateriaalikustannuksiin. Esimerkiksi Kanadassa opiskelijat joutuvat korkeakoulujen omien arvioiden mukaan käyttämään lukuvuodessa 1 000 – 5 000 dollaria oppimateriaaleihin. Tämä on asettanut opiskelijat eriarvoiseen asemaan ja vaikuttanut oppimistuloksiin, kun kaikilla opiskelijoilla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia kaikkia vaadittuja opiskelumateriaaleja. Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että avoimia oppimateriaaleja hyödyntäville kursseille osallistuneet opiskelijat saavuttavat parempia tuloksia opiskelussa, kuin maksullisia materiaaleja käyttäville kursseille osallistuneet.1 Avoimet oppimateriaalit asettavat opiskelijat tasa-arvoisempaan asemaan pienentämällä oppimateriaalikustannuksia ja parantamalla tätä kautta oppimistuloksia.

Useat kanadalaiset korkeakoulut ovat alkaneet aktiivisesti edistää avointen oppimateriaalien käyttöä. Ontariolaisessa University of British Columbiassa avointen oppimateriaalien tekeminen ja jakaminen on osa opetushenkilökunnan ylennys- ja virkaannimityskriteeristöä. Avoimet oppimateriaalit on UBC:ssa nostettu vertaisarvioitujen tieteellisten artikkeleiden ja julkaisujen rinnalle akateemisiksi meriiteiksi. Merkittävä syy korkeakoulujen opetushenkilökunnan laimeaan suhtautumiseen avoimia oppimateriaaleja kohtaan on ollut juuri niistä saatavan ammatillisen hyödyn ja meriittien puuttuminen.

Avointen oppimateriaalien huomioiminen UBC:ssä sai alkunsa yliopiston oppilaskunnan aloitteesta, jossa vaadittiin oppimateriaalikustannusten alentamista. Nykyisessä UBC:n strategiassa sitoudutaan avointen oppimateriaalien edistämishankkeiden kehityksen ja laajentamisen rahoittamiseen. UBC:tä pidetään korkeakoulutuksen opetusinnovaatioiden pioneerina Kanadassa, joten tämän kaltaiset linjaukset arvovaltaiselta korkeakoululta viitoittavat tietä myös muille korkeakouluille ja toimijoille.

Kwantlen Polytechnic University Surreyssä, Brittiläisessä Kolumbiassa puolestaan tarjoaa yli 300 kurssia, joissa käytetään avoimia oppimateriaaleja. KPU pyrkii luomaan avoimen oppimisen kulttuuria mm. kehittämishankkeiden, verkostojen luomisen ja apurahojen avulla. Calgarylaisen Southern Alberta Institute of Technologyn toimintaohjeessa taas todetaan, että korkealuokkaisen koulutuksen perusteita on tiedon ja ideoiden jakaminen. Siksi myös SAIT kannustaa avointen oppimateriaalien hyödyntämiseen. Tämän nähdään parantavan opintomenestystä ja opetuksen laatua, lisäävän innovointia ja parantavan SAIT:n mainetta.

Belgia – Laadukkaat materiaalit ja opettajien yhteisön luominen

Vuonna 1998 perustettu KlasCement on erityisesti Belgian hollanninkielisen Flanderin alueen opettajien suosiossa. Palvelulla on 120 000 rekisteröitynyttä käyttäjää ja sieltä löytyy yli 50 000 oppimateriaalia. Noin 10 % käyttäjistä jakaa omia materiaalejaan. Palveluun lisätään 30 erilaista oppimateriaalia päivittäin.

KlasCementissä on alusta asti painotettu käyttäjien (opettajien) merkitystä palvelun sisällöntuottajina. Palvelusta on pyritty luomaan yhteisö, jonka käyttäjät auttavat ja tukevat toisiaan. Tässä on helpottanut se, että KlasCementin aloittaessa 20 vuotta sitten sillä ei ollut kilpailijoita. Sittemmin Facebook on muodostunut KlasCementin pahimmaksi kilpailijaksi. KlasCementin valttina on kuitenkin materiaalien hakumahdollisuus ja laaduntarkistus. KlasCementin omat laadunvalvojat tarkistavat materiaalit, lisäksi käyttäjät saavat vertaispalautetta muilta käyttäjiltä, käyvät vuoropuhelua näiden kanssa ja luovat samalla verkostoja.

KlasCement jakaa vuosittain 75 käyttäjälle pieniä palkintoja, kuten elokuvalippuja tai kirjoja. Palkitsemisen perusteena voi olla esimerkiksi jaettujen materiaalien määrä tai palvelun kehittämiseen osallistuminen. Käyttäjiä aktivoidaan myös muilla tavoin. Rekisteröityessään palveluun uudet käyttäjät saavat 1 000 pisteen ”alkupääoman”. Avatessaan palvelusta löytyviä materiaaleja, käyttäjä menettää kaksi pistettä per avaus. Käyttäjä voi siis avata 500 materiaalia. Materiaalin kommentoinnista tai arvioinnista saa lisää pisteitä, ja mikäli jakaa omaa materiaaliaan, käyttäjä saa 100 pistettä. Syntymäpäivänään käyttäjä saa 20 pistettä. Mikäli käyttäjällä on enää 150 pistettä jäljellä, hän saa muistutuksen asiasta ja neuvon alkaa kommentoida tai jakaa materiaaleja.

KlasCement on muodostunut tärkeäksi yhteisöksi ja alustaksi erityisesti flanderilaisille opettajille. Palveluun lisättävien materiaalien laatua tarkkaillaan, mutta muu moderointi ja ylläpidon osallistuminen on haluttu jättää minimiin. Palvelun halutaan olevan ennen kaikkea käyttäjiensä näköinen palvelu. Opettajille onkin muodostunut eräänlainen positiivinen vertaispaine jakaa materiaalejaan KlasCementissä.

Saksa – Näkyvyyden ja tunnettuuden lisääminen

Saksa on hypännyt hieman jälkijunassa mukaan opetuksen ja oppimisen digitalisaatioon (ja digitalisaatioon ylipäänsä). Maasta löytyy kuitenkin mielenkiintoinen kuriositeetti. Vuosina 2016-18 Saksassa järjestettiin avointen oppimateriaalien OER Award –palkintogaala. Yleisö ja jury, joka lopulta päätti voittajat, saivat ehdottaa ansioituneita avoimia oppimateriaaleja ja niiden tekijöitä ehdolle gaalaan.

Vuonna 2016 kisaan osallistui 39 osallistujaa kahdeksassa eri kategoriassa. 2017 osallistujia oli jo 89 ja kategorioita yhdeksän. Kategoriat olivat mm. eri koulutusasteet, materiaalien laatu ja avointen oppimateriaalien infrastruktuuri. Palkitsemiskriteereinä olivat relevanssi ja ajantasaisuus, didaktinen laatu ja innovatiivinen pedagoginen asetelma, avoin lisenssi, käytettävyys ja vaikutus, laadunvarmistus, tekninen laatu sekä villi kortti, jokin ei-mainittu.

Palkintojen tarkoituksena oli tuoda näkyvyyttä ja arvostusta avoimille oppimateriaaleille ja niitä tuottaville ihmisille ja hankkeille sekä rakentaa yhteisöä avoimen oppimisen ympärille.

Vastaavia palkintogaaloja järjestetään paljon Pohjois-Amerikassa, esim. University of Albertassa, East Tennessee State Universityssä ja Texas A&M Universityssä. Erityisesti korkeakoulujen kirjastot jakavat palkintoja avoimista oppimateriaaleista. Myös avoimen oppimisen kansainvälinen verkosto Open Education Consortium jakaa vuosittain palkintoja avoimen oppimisen kentällä ansioituneille toimijoille.

Avointen oppimateriaalien palvelun kotimaiset sidosryhmät

Kotimaisten toimijoiden haastatteluissa toistuvia teemoja ovat olleet erityisesti avointen oppimateriaalien laatuun ja tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset. Miten varmistua materiaalin laadusta, mistä löytää laadukkaita materiaaleja ja miten näitä saa käyttää? Myös omien materiaalien mahdollisia väärinkäytöksiä pelätään.

Selkeiden ohjeiden ja positiivisten esimerkkien tarve on suuri. Nykyisin avoimia oppimateriaaleja jaetaan mitä moninaisimmissa kanavissa, jolloin esimerkiksi tekijänoikeuksien toteutumista ei juurikaan valvota. Toimivan alustan tarjoaminen, jossa jaetaan laadukkaita materiaaleja poistaa epämääräisyyden hähmää avointen oppimateriaalien ympäriltä ja tekevät niistä varteenotettavan vaihtoehdon opetukseen ja oppimiseen.

Toimijoiden toiveissa on alusta, jossa voi paitsi jakaa omia materiaaleja, myös etsiä laadukkaita toisten tekemiä materiaaleja, kommentoida niitä, saada vertaispalautetta ja luoda yhteisöä avoimen oppimisen ympärille. Laadun, selkeyden ja tiedon merkitykset korostuvat.


Yhteenveto ja toimenpide-ehdotukset

Kansainvälisistä verrokeista erottuu erityisesti kolme tapaa edistää avointen oppimateriaalien käyttöä, jotka voisi ottaa myös Suomessa käyttöön:

  1. Avointen oppimateriaalien rahoittaminen
  • Norjassa ja Virossa valtion rahoittamat oppimateriaalipalvelut ovat tilanneet avoimia oppimateriaaleja opettajilta. Opettajat ovat muodostaneet pieniä tiimejä, jotka ovat tuottaneet materiaalia ja nämä materiaalit on lisätty avointen oppimateriaalien palveluihin avoimesti lisensoituina.

2. Tunnustuksen antaminen

  • Etenkin Pohjois-Amerikassa useissa korkeakouluissa avoimet oppimateriaalit ovat opettajille keino meritoitua ja hankkia akateemisia ansioita. Avointen oppimateriaalien tekeminen ja jakaminen on nostettu akateemisissa meriiteissä vertaisarvioitujen artikkelien ja kirjajulkaisujen rinnalle. Tämä on kannustanut opettajia avointen oppimateriaalien tekemiseen ja jakamiseen.

3. Näkyvyyden ja tiedon lisääminen

  • Avointen oppimateriaalien haasteena on huono tunnettuus ja näkyvyys. Ihmiset epäilevät niiden laatua, eivätkä tiedä mistä ja miten niitä löytyy. Vahvoilla politiikoilla ja esimerkiksi avoimia oppimateriaaleja ja niiden tekijöitä huomioimalla ja palkitsemalla voidaan vaikuttaa tähän suhtautumiseen. Avointen oppimateriaalien vastustaminen liittyy usein vääriin mielikuviin ja harhakäsityksiin. Tiedon ja näkyvyyden pitää lisääntyä, tässä ylimmän tason politiikan tulee yhdistyä ruohonjuuritason toiminnan kanssa. Brittiläisessä Kolumbiassa toteutettu tutkimus osoitti, että opettajat, jotka olivat käyttäneet avoimia oppimateriaaleja arvioivat niiden laadun huomattavasti paremmaksi, kuin opettajat, jotka eivät olleet käyttäneet niitä.


Hollannissa toteutettiin vuonna 2016 kyselytutkimus, jolla kartoitettiin opettajien suhdetta avoimiin oppimateriaaleihin. Kyselyyn vastanneista 1335 opettajasta 32 % ilmoitti jakavansa materiaaleja muille. Syiksi sille, miksi omia oppimateriaaleja ei jaeta, ilmoitettiin muun muassa puutteelliset tietotekniikkataidot, ajanpuute, epäselvyydet tekijänoikeuksista ja epävarmuus oman materiaalin laadukkuudesta muiden silmissä. Miehet jakoivat naisia useammin, ja nuoremmat useammin kuin vanhemmat.

Kotimaisten toimijoiden haastatteluissa toistuvat pitkälti samat perusteet, jotka kumpuavat tiedonpuutteen aiheuttamasta epävarmuudesta. Avoimet oppimateriaalit ovat vielä monelle varsin uusi asia. Avointen oppimateriaalien edistämiseen kaivataan tukea ja toimia yhteiskunnalta. Tämän lisäksi opettajanhuoneissa ja erilaisissa verkostoissa tapahtuva tiedonvaihto on tärkeää.

Etenkin Pohjois-Amerikassa, mutta myös useassa Euroopan maassa avointen oppimateriaalien käyttöön on alettu kannustaa nopeasti kasvaneiden oppimateriaalikustannusten johdosta. Joissain maissa kustannukset vaikuttavat jo opiskelijoiden opintomenestykseen ja opintoihin hakeutumiseen, kun kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hankkia kaikkia vaadittuja materiaaleja. Avoimet oppimateriaalit auttavat takaamaan opetuksen ja koulutuksen maksuttomuuden säilymisen tulevaisuudessakin.



Lähteet

Educational Repository Network, Building successful educational repositories http://lre.eun.org/edrene/publications/790.pdf



Faems Bram, When Do Teachers Share OER? When it is easy and useful for themselves and others. Seminaariesitys OE Global –konferenssissa 25.4.2018 https://static.sched.com/hosted_files/oeglobal2018/83/OE%20Global%20Intentions%20to%20share%20OER%202.pdf



Lorenz Anja ja Muuss-Merholz Jöran, An Award for Open Educational Resources – an innovative approach to defining quality in OER. Seminaariesitys OE Global –konferenssissa 24.4.2018 https://static.sched.com/hosted_files/oeglobal2018/a6/OEglobal%202018%20OER%20Awards%20Germany%20%28Lorenz%2C%20Muu%C3%9F-Merholz%29.pdf



Müller Frank, Opportunities and Challenges of State-financed Open Educational Resources: The Norwegian model – a way to more inclusion? https://osf.io/preprints/socarxiv/7325g/



Põldoja Hans ja Laanpere Mart, Open Educational Resources in Estonia. https://drive.google.com/file/d/1FUay8EoGf3fYnIlITIfwWZJE7CAdI1mw/view



Skidmore James M., A Place for Policy: The Role of Policy in Supporting Open Educational Resources and Practices at Ontario’s Colleges and Universities

https://www.ecampusontario.ca/wp-content/uploads/2019/08/2019-08-07-skimore-oe-policy-report.pdf



Videohaastattelu Hans De Fourin kanssa, 8.10.2019





1 Esim. Colvard, Watson, Edward & Park (2018)

  • No labels