Page tree

Taustakartoitus TUHA-verkoston infrastruktuurityöryhmälle, kesä 2014

Kartoituksen kysymykset ovat laatineet Mari Riipinen, Kirsi Niemi ja vararehtori Kalle-Antti Suominen (TY) sekä Marko Peura (HY). Pyydämme vastaamaan kyselyyn elokuun puoleenväliin mennessä.

Taustatiedot:

1)      Vastaaja ja organisaatio (yliopisto, amk, tutkimuslaitos)

Anne Sunikka, Aalto-yliopisto

Tutkimusinfrastruktuurien kehittämislinjaukset organisaatiossa:

2)      Onko organisaatiossanne tutkimusinfrastruktuurien kehittämiseen, hankintaan ja/tai ylläpitoon kohdistuva strategia tai toimenpideohjelma? Voisiko tämän saada nähtäväksi (esim. linkki tai liitetiedosto sähköpostitse)?

Aalto-yliopistolla on tutkimus- ja opetusinfrastruktuurien(RI) politiikka. Liitteenä.

3)      Mitkä ovat infrastruktuurien kehittämisen haasteet tai painopisteet, joihin strategialla pyritään vastaamaan?

Suurimpia haasteita on RI:n ylläpitokustannusten nousu.

Toimenpiteitä kustannusten nousua vastaan:

  • fokusoidaan RI toimentpiteet tiukemmin tärkeille strategia-alueille
  • tehostetaan tulosten ja kustannusten seurantaa ts. parannetaan raportointia
  • kehitetään yhteisvastuullista rahoitusta (stakeholder malli)
  • nostetaan RI:n käyttöastetta
  • verkostoidutaan muiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa

4)      Jos strategiaa ei ole, onko sellainen valmisteilla? Onko valmistelun aikataulu tiedossa?

Strategiaa ei ole, eikä sitä valmistella (syksyllä nimettävä uusi tutkimuksen ja innovaation vararehtori saattaa päättää toisin…). Tällä hetkellä ajatellaan, että politiikka riittää.

Päätöksenteon ja rahoituksen prosessit:

5)      Päätetäänkö tutkimusinfrastruktuuriasioista keskitetysti vai onko päätöksenteko hajautettu (jos on, niin miten)?

Tutkimusryhmät määrittelevät RI-tarpeensa pitkän aikavälin tutkimusfokustensa perusteella. Aallon 40stä suurimmasta tutkimusinfrastruktuurista suurin osa on koulujen ja laitosten yhteisvastuullisesti ylläpitämiä ja rahoittamia.

6)      Jaetaanko infrastruktuurien hankintaan erityistä sisäistä rahoitusta ja miten tämä käytännössä toteutetaan?

Yliopisto rahoittaa tärkeimmistä infastruktuuriprojekteista 20 – 50 % (jääallas, biotalousinfrastuktuuri, kylmälaboratorio, nanomikroskopiakeskus, Aalto Neuroimaging, Science-it, Micronova nanofactory, Metsähovin radiotutkimusasema). Käyttäjien toivotaan rahoittavan loput stakeholder-mallin mukaisesti. Mikäli kaikkea rahoitusta ei saada käyttäjältä, korkeakoulu kattaa loput kustannukset. Vuonna 2014 sekä yliopisto että korkeakoulut maksoivat lähes 4 mio euroa infrastruktuurien kustannuksista.

7)      Otetaanko hankkeiden priorisoinnissa tai rahoittamisessa huomioon infrastruktuurien yhteiskäyttöisyyttä sisäisesti tai kansallisesti/kansainvälisesti?

Aluksi arvioidaan, onko vastaavia RI:tä tarjolla Suomessa tai lähialueilla. Duplikaattien ylläpitoa ei suosita.

Sisäisesti: Yliopiston rahoitusosuus on sitä suurempi, mitä useampi korkeakoulu käyttää infrastruktuuria ja sitä suurempi, mitä parempia tuloksi RI tuottaa.

8)      Käsitelläänkö omia infrastruktuureita samalla prosessilla kuin muiden organisaatioiden kanssa yhteistyönä toteutettavia hankkeita?

Kyllä, ohjausryhmä- , raportointi- ym. käytännöt samat. Useammat organisaation projekti vaativat luonnollisesti myös omia käytäntöjä.

Hankinnat ja ylläpito:

9)      Miten hankinnat toteutetaan ja poistot kohdennetaan, erityisesti jos hankintoja rahoitetaan keskitetysti?

Kukin projekti/infra hoitaa hankinnat hankinta-asiantuntijoiden avustuksella.

Pienimmissä infroissa, jotka rahoitetaan laitoksilla, poistot hoidetaan laitosten normaaleina laitepoistoina. Suuremmissa yhteisprojekteissa on erilaisia käytänötöjä.

10) Tuetaanko infrastruktuurien ylläpitoa keskitetysti (esim. palkattu henkilöstö)?

Kullakin RI-projektilla ja pienillä infroilla on oma ylläpitonsa. Palkatuilla henkilöillä on myös muita työtehtäviä, joten he eivät ole pelkästään RI-projektin ylläpitäjiä.

11) Onko hankinnoille ja mahdollisesti ylläpidolle organisaatiotason vuosibudjetti, jota myös käytännössä noudatetaan?

Tällä hetkellä RI:t muodostavat n. 6 % yliopiston vuosibudjetista. Jokaisella projektilla on oma budjettinsa, jonka toteutumista seurataan. Tuloksia ja kustannuksia verrataan ja projektien jatkosta päätetään tietojen perusteella.

Infrastruktuureiden käyttö ja näkyvyys:

12) Onko infrastruktuureiden käytölle ja saatavuudelle organisaatiotason ohjeita? Voisiko niitä saada nähtäväksi (esim. linkki tai liitetiedosto sähköpostitse)?

Isot RI-projektit toimivat stakeholder mallilla, ts. käyttäjät maksavat käytöstä. Yleisiä käyttöehtoja ei ole.

13) Miten infrastruktuureista ja niiden käyttömahdollisuuksista tiedottaminen on järjestetty? Onko tietoihin pääsyä organisaationne ulkopuolelta?

Isoista projekteista löytyy tieto myös ulkoisilta verkkosivuilta. Uuden tutkimustietojärjestelmän myötä enemmän tietoja avataan portaalin helpommin löydettäväksi.

Tässä projekteille asetettuja vaatimuksia:

- Potentiaalisia käyttäjiä tulee olla enemmän kuin yksi tutkimusryhmä.

- RI on aidosti ja tasapuolisesti avoin kaikille kiinnostuneille Aalto-käyttäjille ja sopimuksen mukaan muille käyttäjille: informatiiviset ja helposti löydettävät verkkosivut, sähköinen varausjärjestelmä, riittävä käyttäjäkoulutus, tarvittava käyttäjätuki, infran sisäinen ja ulkoinen markkinointi,…

Pienemmät, laitosten omat RI:t on lueteltu laitosten sisäisillä sivuilla. Ulkopuolisten on hankala saada kokonaiskuvaa Aalto-yliopiston tutkimusinfrastruktuurin.

Lopuksi:

14) Jäikö tämän kysymyslistan ulkopuolelle jokin tärkeä elementti tai elementtejä organisaationne toiminnassa infrastruktuurien kehittämiseksi?