Olli Oppijan tarina

Olli Oppija suorittaa ylempää AMK-tutkintoa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Hän on taannoin suorittanut kandidaatin tutkinnon yliopistossa ja jatkanut siitä suorittamaan maisteriopintojaan ulkomaille. Valmistumisen jälkeen Olli työskenteli muutaman vuoden ja palasi sitten Suomeen.

Aloitettuaan YAMK-opintonsa Olli yllättyi, kuinka hankalaa opintojen hyväksilukeminen aiemmista tutkinnoista oli. Opintoja suunnitellessaan Olli on huomannut, miten paljon häntä auttaa opintojaksojen selkeät sisältökuvaukset. Opintojen etenemistä Olli seuraa oman korkeakoulun järjestelmästä, mutta opintojaksojen sisältöjen vertaileminen vie aikaa ja pitää tehdä pääasiassa käsityönä. Osa kursseilla käytettävistä materiaaleista on käytettävissä avoimesti jo ennen kurssille ilmoittautumista, mikä helpottaa sopivimman kurssin valintaa. Olli on myös löytänyt toisesta korkeakoulusta kiinnostavalta näyttäviä opintoja, mutta ei tiedä, voiko hän sisällyttää niitä osaksi tutkintoaan, koska kurssien sisällöistä ei saa lisätietoa ilman kirjautumista. Vaihto-opiskelukin YAMK-opintojen osana kiinnostaisi, mutta kaikki siihen liittyvät käytännöt tuntuvat AMK-tutkinnon opiskelijoille tarkoitetuilta.

Opinnäytetyötään tehdessä Ollia ja tehtävän toimeksiantanutta yritystä hyödyttäisi Ollin taannoin kandidaatin tutkielmaa varten keräämä data kuluttajakäyttäytymisestä. Lisäksi maisteriopinnoissaan Olli tuotti monipuolisen datasetin, josta toimeksiantaja on kiinnostunut. Valitettavasti Ollin tuottama materiaali on nyt kadonnut hänen ulottumattomiinsa, eikä hän pysty itse hallitsemaan tuottamaansa dataa. Olli huomaa, että myös muut opiskelijat ovat tuottaneet eri kursseilla kiinnostavia datasettejä, mutta Olli ei tiedä, miten hän voisi hyödyntää niitä. Työn tueksi Olli kuitenkin löytää verkosta avoimesti jaettuja artikkeleita ja toisen korkeakoulun luentokalvoja. Hankkiessaan syventävää tietoa aiheesta Olli turhautuu, koska keskeistä oppikirjaa on kirjastossa vain kaksi kappaletta, ja kirjoille on pitkät varausjonot.

Muistiinpanot

Opintojaksojen hakeminen muista kuin omasta korkeakoulusta, jossa on kirjoilla. Opintojen suunnittelu - mitä jaksoja on tarjolla minulle sopiviin ajankohtiin. Mistä opiskelija näkee tarjonnan? Suoritusmahdollisuudet myös muissa kouluissa?

Ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu. Joustavuus ja monimuotoisuus on erittäin tärkeää, sisällöt ym. avoimesti saatavissa

JOO -prosessista (JOOPAS -opinnot): ei ehkä opiskelijalle näyttäydy hankalana, mutta hallinnon kannalta hankalaa, eikö ole manuaalista työtä?

Hankalaa oli byrokraattisesti, mutta on mahdollista saada tehtryä ja saada hyväksytettyä → motiivi oli saada kuvaa myös muista kouluista kuin Hki yo:sta

Avoimen yo:n käyttäjän näkökulma voi olla juuri tämä että halutaan vaihtoehtoja

Koulun sisälläkin surffaillaan nykyään

Opiskelijaa on osattava neuvoa ja ohjata, jotta ei jää yksin, ohjaus myös siihen että tarkennetaan mitkä ovat oppijan tavoitteet ja tarpeet, henkilökohtaiset → mysö se näkökulma että oppija ymmärtää mitä pystyy suorittamaan ja mistä saa tutkinnon (mistä ei)

Taitojen verrattavuus? Miten suhtaudutaan työelämässä tarvittavien taitojenvahvistamiseen?

Periaatteet: AHOT-periaatteet vaihtelevat korkeakouluista riippuen - näissä yhtenäistämistä. Järjestelmäpuoli: Nyt korkeakoulukohtaista, Pepissa toteutettu myös. Järjestelmän helppous tärkeintä.

Kurssikuvauksista ja kompetensseista: Oppija käy skannaamassa vanhoja kursseja, jotta näkee mitä kurssiin sisältyy → nykyisin todella hankalaa? Kurssien kuvaukset pitäisi olla tietyllä tasolla, esim. osaamistavoitteiden mukaisesti, kompetenssien mukaan -> tällöin näkee mitä kompetensseja mistäkin opinnoista saa.

Hyväksilukeminen: Ei ole oppijalle vaikeaa, vaan opettajalle. Hyväksilukemisen pitäisi olla sujuvaa, jotta opiskelija ei turhaudu saman toistoon, eikä kuluta turhaa aikaa samojen läpikäyntiin.

Kielikursseilla hyväksilukeminen ja kompetenssin toteaminen on ilm. helpompaa. Myös amk:kentällä on osaamiskartta-periaatteita, joilla hyväksiluenta helpompaa.

Osaamiskartta -periaate olisi hyvä, avoin sellainen.

OPI-kuva pohjaksi ja mietittäisiin mitä jokaisessa vaiheessa voidaan yhdessä valtakunnallisesti toteuttaa. Jokaisessa vaiheessa pitäisi olla enemmän yhteistä kuin erilaista.

Joko palveluina tai käsitteellisesti - esim. OKSA-sanaston ja opintopolun sunnittelun kehittämistä.

Ei tehtäisi ensin sitä mikä helpointa vaan kenties sitä mikä koskettaa isointa osajoukkoa. Opintoihin hakeutuminen olisi yksi tälläinen.

Uusilla, aloittavilla opiskelijoilla asiat pyörii melko hyvin. Myös maan sisäinen liikkuvuus. 

Henkilöt, joilla on jo osaamista taustalla ja aiempaa koulutusta → näille tarvittaisiin palveluja ja opastusta

Se, mitä kurssilla opitaan, pitäisi purkaa paloiksi, joissa kerrottu mitä oppimisosia on (eurooppalainen ESKO-luokitus?) - jokin tällainen vstaava pitäisi olla

Ristiinopiskelusta:

Ristiinopiskelun kehittämisen hanke, tarve olisi myös tutkijakoulutuksen puolelle - tutkimusmetodien käytön kartoitus kotimaassa. Missä on paras osaaminen tietyssä aiheessa.

Idea: CSC yhteisenä omistaja asiaan: my-CSC liittymä tukiprosessiin, tutkijantyön kohdentumista paremmalle tasolle ja gradutason hallintaan

Palveluja puuttuu tutkijan tuottavan työn tuesta, tähän ei ole oikein mitään

Ongelma: Mistä löytää kaiken tarjonnan, miten voi verrata jne. → Tällaista tietoa ei ole saatavissa mistään yhdestä pisteestä tällä hetkellä.

Ratkaisu: Opintotarjonta pitäisi olla kootuna yhteen paikkaan

Opintotarjonnan ja materiaalien pitäisi olla avoimia, jotta etenkin jatkuvan oppimisen oppija pystyy tehokkaasti tekemään valintoja siitä mitä ja missä opiskelee

Yksi ratkaisu: Oppimismateriaalien metadata → kuvailu siitä mitä materiaalissa on, tämä ohjaisi oppijaa oikeaan paikkaan

Ohjauspalvelut nivelvaiheessa, kun et ole vielä minkään korkeakoulun kirjoilla. Palvelut, jotka eivät ole minkään yksittäisen korkeakoulun sisällä.

Credentials / opinto-badget / osaamisen sertifiointi:

Huomioitavaa: Osa opiskelijoista ei hae osaamispisteitä tai kurssisuoritusta, vaan osaamista itselleen, tavoite hallita osaaminen. Kurssin suoritus/tenttiminen voi jäädä väliin esim. työn takia pois. Opintopisteet ei ole välttämättä siis se kannustin, jossain otettu käyttöön opinto-badget, joilla ilmaista että on osaaminen. Tämä pitäisi olla valtakunnallinen.

Credentials → pitäisikö olla suomalainen credentials-systeemi?

Työelämän osaamistarpeet voi olla usein hyvin spesifejä, tämä huomioitava.

IT-tuki ja järjestelmätuki:

Opiskelijat tarvitsevat myös tukea näissä, nyt hankalasti saatavissa

Gradu-prosessin vaiheistus ja tukipalvelut

 Aluillaan olevia palveluja on joissan kk:ssa, mutta ei kunnollista. Gradun aloittaminen voi olla iso mörkö, tähän kaivattaisiin tukea, se jouduttaisi valmistumista.

Miksi tarvitaan? Eri vaiheissa tulee huonoja fiiliksiä, viivästymistä yms. Prosessin vaiheistaminen - tutkimussuunnitelma, viittaamiskäytännöt, metodit ym.

AMK-puolella usein opinnäytetyö on pragmaattinen ja tehdään ulkopuoliselle, siihen on myös jotain tukea. Siellä on myös tekniseen työhön (lähdeviitteet yms.) omia koulutusjaksoja, opinnäytetyön tekeminen on palasteltu osiin, jotka suoritettava. Tämä toimii, koska oppijalle tulee ongelmia eri vaiheissa.

Tuen tarve kohdistuu opintojen loppupuolelle. Jos Olli tulee vasta opintojen loppupuolella uuteen korkeakouluun, koulu joutuu antamaan paljon tukea, mutta ei saa rahaa opintopisteistä.

Jatkuvan oppimisen (työelämässä olevien) opiskelijoiden ongelmia:

Suoritukset eivät motivoi vaan osaaminen, . Tentti helppo jättää väliin.Vaikeuksia ymmärtää korkeakoulun käytäntöjä - tietojärjestelmät, kirjastopalvelut ym.

Haetaan osaamista tietyn tavoitteen toteuttamiseen. Microsoft-sertifikaatin. Osa sertifikaateista /badgeista on merkittävämpiä.

Tarjonnassa kilpailevat korkeakoulujen ohella muutkin tarjoajat - kaikki voivat tarjota maksullista koulutusta.

Hyväksiluettavuudesta ei saa etukäteen tietoja.

Oppijan aineistojen kehitys / tietovarastot:

Eri aineistojen sensitiivisyys pitäisi huomioida, tietyt aineistot pitää mennä eettisen neuvottelukunnan kautta

Oppijaa pitäisi auttaa tiedostamaan oikeat käytännöt → käytännöt pitäisi olla yhteneväisiä kaikille

Tarve: Kansallinen palvelu siihen, että jokaisen oppijan datat tms. olisi säilössä

• Mahdollisuus palauttaa ja katsoa omia tuotoksiaan, siitä riippumatta missä opiskelee tai eikö opiskele
• My Portfolio -tyyppinen palvelu opiskelijalle ja tutkijalle
• Nykyisin tiedot katoaa hyvin nopeasti kun esim. opiskelu loppuu, tai tutkimus loppuu tms.

Toimintamallit kovin erilaisia - lähdettäisiin rakentamaan näitä eikä järjestelmät edellä.

Kansalliset, yhteiset järjestelmät

Miksi ei voi olla yhtä yhteistä opintohallinnon järjestelmää, jossa korkeakoulukohtaisesti hoidettaisiin rajaukset, jotta lainsäädäntö toteutuu.

Modulaarisuus ongelma nykyisissä, vaikka olisi käytössä sama järjestelmä: eri moduulien vuoksi ei kaikki olekaan yhteentoimivaa.

Tunnistaminen ja identiteetti

Tunnistaminen ja identiteetti. Tämä on pohjana palveluille 

Identiteetti mahdollistaisi osaamisen keräämisen paremmin. VIRTAssa ja KOSKIssa on vain suoritukset ilman varsinaisia kuvauksia; tämä ei kerro juuri mitään. Eurooppalainen identiteetti 

Työnantajaa ei auta muutaman lauseen kurssikuvaus, pitäisi olla täsmällisempää. 

Eurooppalaisittain yhteensopiva osaamisten / kompetenssien kuvaus (mitä tietty kurssi antaa) ja yhteentoimiva identiteetti.

Tämä mahdollistaa keskustelun työelämän/yritysten kanssa → koulutetaan sitä mitä työelämässä tarvitaan. 

Automatisointi vaikeaa ilman tätä. Toisiko opiskelija tikulla tietonsa? 

Ratkaisuehdotus: VRK hoitamaan Suomessa. 

Päähuomioita pisteeltä

• Kaikki on ratkaistavissa, mutta toteuttaminen vaatii todella paljon työtä, sillä nämä tehdään pääosin manuaalisesti. 
• Yhteistyötä tehdään usein alueellisesti (maantieteellinen läheisyys), mutta sisällöllisesti yhteistyö on hankalampaa. Tulee digitalisoida pois etäisyys (tai digitalisoida läheisyys)!

• Uusilla, aloittavilla (tutkinto)opiskelijoilla asiat tuntuvat pyörivän melko hyvin. Palveluita ja tukea tarvittaisiin erityisesti henkilöille, joilla on jo osaamista taustalla ja aiempaa koulutusta, tai jotka ovat nivelvaiheessa (eivät sillä hetkellä minkään korkeakoulun kirjoilla)

• OPI-viitearkkitehtuurikuva pohjaksi ja mietittäisiin mitä jokaisessa vaiheessa voidaan yhdessä valtakunnallisesti toteuttaa. Jokaisessa vaiheessa pitäisi olla enemmän yhteistä kuin korkeakoulukohtaista tekemistä!
• Opintojen hyväksiluku ja käsitys siitä, mitä osaamisia jokin kurssi tarjoaa (osaamisten palastelu ja kansallinen vertailu) nousivat useissa keskusteluissa esille.
• Opintojen kautta saavutettavien osaamisten kuvaus (kurssikuvaukset) tarve yhteismitallistaa ja palastella, jotta a) opiskelija saa paremman ja selkeän käsityksen siitä tietty kurssi tarjoaa ja b) työelämä ja työnantajat pystyvät saamaan selkeän ja vertailukelpoisen kuvan mitä osaamista henkilöllä on tai mitä osaamista halutaan hankkia
•  Kyse on enemmän yhteisten toimintaperiaatteiden luomisesta, yhteisistä käytännöistä, kielestä, prosesseista. Järjestelmäkehitys toissijainen
• Osaamispuu - onnistuuko?

Purkuun 2min puheenvuoro: mikä näkökulma oli ja huomiot. Lisäksi aikaa osallistujilla esittää muutama kysymys.

Ryhmäkeskustelusta heränneet ajatukset täydennetään seuraavien otsikkojen alle: