eduroam ja varmennekäytännöt

EAP-autentikoinnin (Extensible Authentication Protocol) yhteydessä varmenteen tehtävä on varmentaa käyttäjälle, että tämä on tekemisissä oikean RADIUS-palvelimen kanssa ennen käyttäjätunnuksen ja salasanan luovuttamista. Tätä varten palvelimelle on hankittava X.509-palvelinvarmenne, joka voi olla joko itseallekirjoitettu (oma CA, Certification Authority) tai hankittu tunnetulta luotetulta CA:lta.

Oma vai julkinen CA?

Oman CA:n pystyttäminen on ilmaista ja varmenteita voi luoda rajattomasti. Haittapuolena on kuitenkin se, ettei mikään päätelaite lähtökohtaisesti tunne tällaista CA:ta, joten varmenteen julkinen osa on asennettava jokaiseen päätelaitteeseen erikseen. Varmenne voidaan jaella esimerkiksi sähköpostitse tai intranetin kautta, mutta jakelumalli sekä ohjeistus on suunniteltava hyvin. Lisäksi on muistettava, että juurivarmenteen vaihtuminen aiheuttaa sen, että kaikkien sen varaan konfiguroitujen päätelaitteiden varmenne on uusittava. Omalle CA:lle kannattaa tämän vuoksi asettaa pitkä voimassaoloaika.

Käytettäessä tunnettua CA:ta varmenteen julkinen osa voi löytyä valmiina ainakin osasta päätelaitteita. Vaikka varmenne löytyisi päätelaitteesta valmiina, se pitää osata valita verkon asetuksia määritettäessä, mikä edellyttää jälleen käyttöjärjestelmäkohtaista ohjeistusta.

Valittiinpa joko julkinen tai oma CA, käyttäjiä on joka tapauksessa ohjeistettava noutamaan ja asentamaan tai vähintäänkin valitsemaan päätelaitteesta oikea varmenne verkkoasetuksia määriteltäessä.

Tunnetun CA:n käyttämisessä on olemassa yksityistä CA:ta suurempi riski "Man in the Middle" -hyökkäyksille. Riski seuraa siitä, että kaikki päätelaitteet eivät tee varmennetarkistusta riittävän kattavasti. Jotkut päätelaitteet esimerkiksi jättävät tarkistamatta, että varmenteessa oleva palvelinnimi (CN, Common Name) on sama kuin palvelimella, johon laite on yhdistämässä. Vihamielinen käyttäjä voi tällöin pystyttää RADIUS-palvelimen ja hankkia sinne saman tunnetun CA:n allekirjoittaman aidon varmenteen kalastellakseen käyttäjien tunnuksia ja salasanoja. Varmenteen puutteellinen tarkistus koskee erityisesti vanhempia Android-käyttöjärjestelmiä.

Automaattiprovisointityökaluja (esim. eduroam CAT) käytettäessä varmenteen asentaminen päätelaitteeseen ei enää muodostu kynnyskysymykseksi pohdittaessa valintaa tunnetun CA:n tai itseallekirjoitetun varmenteen välillä. Lisäksi itseallekirjoitetulla varmenteella on saavutettavissa tietoturvahyötyjä, minkä vuoksi sitä voi pitää kahdesta vaihtoehdosta suositeltavampana jos tarvittava CA-osaaminen löytyy.

Oma yksityinen CA	Julkinen CA
Edut
Ei hankintakustannuksia Tietoturvahyödyt	Varmenne mahdollisesti valmiina päätelaitteissa
Haitat
Edellyttää hieman ylläpito-osaamista Varmenteen jakelu päätelaitteisiin järjestettävä	Yleensä maksullinen Suurempi riski Man in the Middle -hyökkäykselle

Taulukko 1. Itseallekirjoitetun ja julkisen CA:n allekirjoittaman varmenteen käytön edut ja haitat.

Varmenneketjun hallinta

Autentikointipalvelimen ja päätelaitteen autentikoinnin yhteydessä käytettävä varmenneketju koostuu juurivarmenteesta, mahdollisista välivarmenteista sekä palvelinvarmenteesta. Päätelaitteessa tulee olla vähintään luotettu juurivarmenne ennen eduroam-autentikoinnin aloittamista. Päätelaitteissa on vaihtelevasti tunnettujen CA:iden varmenteita, itseallekirjoitetut niistä luonnollisestikin puuttuvat kokonaan. Ylläpitäjien tulee toteuttaa juurivarmenteen jakelu tai tuottaa käyttöjärjestelmäkohtainen loppukäyttäjäohjeistus siitä miten ja mistä varmenteen voi noutaa ja asentaa. Loppukäyttäjille suunnattuja helppokäyttöisiä provisiointisovelluksia, kuten eduroam CAT:ia kannattaa hyödyntää mahdollisuuksien mukaan.

RADIUS-tunnistautumispalvelin lähettää autentikointivaiheessa vähintään palvelinvarmenteen. Varmenneketjun välivarmenteet voidaan siirtää EAP-autentikoinnin yhteydessä tai ne voidaan tallentaa päätelaitteeseen juurivarmenteen tavoin etukäteen. Jos välivarmenteet ovat valmiina päätelaitteessa, vähenee EAP-kättelyn tiedonsiirron tarve, mikä nopeuttaa autentikointia. Varmenneketjussa voi olla useita välivarmenteita, ja määrän lisääntyessä myös autentikoinnin ajallinen kesto pitenee.

Varmenteen ominaisuudet

Seuraavassa on erilaisia suosituksia varmenteen ominaisuuksille. Ohjeilla pyritään mahdollisimman hyvään yhteensopivuuteen erilaisten päätelaitteiden ja käyttöjärjestelmien kanssa. Varmenteelle on verrattain vähän suoranaisia yksityiskohtiin meneviä vaatimuksia, sen sijaan alla olevat kohdat on käsiteltävä ennemminkin suosituksina. Monien RADIUS-palvelinten mukana toimitetaan testikäyttöön tarkoitettu testivarmenne. Tällaista testivarmennetta ei luonnollisestikaan pidä käyttää tuotantoympäristössä.

Palvelimen nimi

Palvelimen nimi tulee syöttää varmenteen Subject-kenttään CN-tiedoksi (Common Name) FQDN-muodossa (Fully Qualified Domain Name). Suositeltavaa on asettaa sama nimi myös subjectAltName-tietoihin. Niin sanotun wildcard-nimen eli tähden käyttöä tulee välttää.

Allekirjoitusalgoritmi

Suositeltavin on SHA-2 (esim. SHA-256). SHA-1-algoritmin tuki on hiljalleen päättymässä, ja MD5-algoritmia ei pitäisi käyttää enää missään.

Avaimen pituus

Jotkut käyttöjärjestelmät eivät hyväksy alle 1024-bittisiä avaimia. Uusiin ympäristöihin kannattaa ottaa käyttöön 2048-bittiset avaimet.

CRL Extension

Windows 8 ja Windows Phone 8 vaativat tai ne on mahdollista konfiguroida vaatimaan CRL URL, jolloin URL on oltava oikeanmuotoinen. Kumpikaan käyttöjärjestelmä ei kuitenkaan lataa varsinaista CRL-tiedostoa, vaikka URL olisi määritelty.

BasicConstraint Extension

Ainakin OS X Mountain Lionin kanssa on todettu ongelmia jos BasicConstraint-määritys puuttuu. Asetuksen on oltava “CA:FALSE (critical)”, eli palvelinvarmenne ei ole CA-varmenne.