Tiedolla johtamisen käsitteen hohto on vähentynyt, raportointi ja tilastointi on standardoitu ja ne tuotetaan automaattisesti.
Seurannan merkitys kasvaa suunnittelun lähtökohtana.
Yliopiston kannalta suunnitelmallisuus on lisääntynyt, voidaan ennakoida paremmin mitä opetusta tarjotaan ja miten, kysynnän perusteella.
Yliopistojen määrä on vähentynyt seitsemään (Oulu, Kuopio, Tampere, Turku, Aalto, Helsinki, Taidekorkeakoulu).
AMK:oiden määrä on vähentynyt, suuri osa AMK:oista toimii yliopistojen alaisuudessa antaen alemman tutkinnon korkeakouluopetusta.
Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen (yhdistäminen yms.) on toteutettu ja korkeakoulut ovat voimakkaasti profiloituneet.
Autonomiasta tulee positiivinen, konstruktiivinen ja kehittävä voima. Korkeakoulut erikoistuvat ja myös liittoutuvat; rajat korkeakoulusektoreiden välillä häviävät.
Suoritusten kirjaamisesta luovutaan.
Opiskeluun, opetuksen suunnitteluun sekä opettamiseen liittyvät tiedot syntyvät osana perustehtäviä.
Erillisiä tiedon tallentamiseen ja raportointiin liittyviä työtehtäviä ei enää ole.
Oppijan opintokirjaan kertyy suorituksia monesta paikasta ja koko ajan.
Kaikki oppijan opiskeluun liittyvät tiedot ovat tarvittaessa käytettävissä kaikissa opiskelijan palveluissa.
Asioita on automatisoitu enemmän. Hakemuksen lähettäminen on napin painallus - tai itse asiassa nappia ei tarvitse painaa vaan tieto hakemuksesta voidaan lähettää jotenkin toisin.
Hakeminen ja hakemuksen käsittely voi olla reaaliaikaista. Termit käsittelyvaihe on on jokseenkin outo tai hauskalta kuulostava asia.
Ilmoittautumisia, opiskelua ja dokumentoitia voidaan tehdä paikasta riippumatta.
Hakeminen ja hakemuksen käsittely voi olla reaaliaikaista. Termit käsittelyvaihe on on jokseenkin outo tai hauskalta kuulostava asia.
Ilmoittautumisia, opiskelua ja dokumentoitia voidaan tehdä paikasta riippumatta.
Korkeakouluyksikkö ylläpitää ja tuottaa tietoa opinnoista ja suorituksista.
Asioiden eli esimerkiksi HOPS:n tekeminen on opiskelijalle on paljon yksinkertaisempaa kuin nykypäivänä.
Opintohallinnon tietojärjestelmät koostuvat selkeistä ja modulaarisista palvelukokonaisuuksista (moduuleista), joista löytyy valtakunnalliseen käsitemalliin pohjautuvat hyvin määritellyt rajapinnat. Korkeakoulujen opintotietojärjestelmät ovat alkaneet muodostua samankaltaisiksi moduulirakenteen kautta, koska keskeisimpiä moduuleja on käytössä miltei kaikilla korkeakouluilla. Korkeakoulut tuottavat yksittäin tai yhteistyössä uusia palvelumoduuleja kansalliseen opintohallinnon ohjelmistopooliin. Palvelumoduuleja ylläpidetään sekä kehitetään aktiivisesti korkeakoulujen yhteystyönä.
Perusrekisterit muodostavat ytimen, jonka ympärille kehittyy palvelurypäs.
Opintohallinnon toimintaan liittyvät tietovarannot ovat pääosin kansallisia tai korkeakoululaitoksen yhteisiä.
Tiedon tallennusta hallitaan erillään sovelluksista.
Tietojärjestelmät palvelupohjaisia ja moduulit joustavasti vaihdettavissa tarvittaessa. Korkeakoulut kehittävät aktiivisesti palveluja. Ratkaisut noudattavat standardeja.
Korkeakouluilla on yhteisiä sähköisiä palveluja ja tiedot (suoritukset yms.) siirtyvät korkeakoulusta toiseen standardien mukaisten rajapintojen kautta.
Arkkitehtuurissa on paljon käyttöliittymätason ja toiminnallisen tason palveluita, jotka hankitaan yleisiltä kansainvälisiltä ja kotimaisilta markkinoilta korkeakoululaitoksen keskittyessä tietovarantojen ja erityisten palveluiden (SOA) tuottamiseen.
Kansallinen opintohallinnon perustietojärjestelmä tarjoaa opintohallinnon peruspalvelut korkeakouluille.
Perustietojärjestelmä on kaikille korkeakouluille yhteinen ja sitä voivat korkeakoulut hyödyntää standardirajapinnan kautta.
Organisaatiokohtaiset "ytimet"/perusrekisterit vielä käytössä operatiivisessa toiminnassa,mutta niiden määrään vaikuttaa myös organisaatioiden/konsortioiden määrä vuonna 2025.
Olemassa on myös valtakunnallinen "ydin"/perusrekisteri, jota kansalliset palvelut voivat hyödyntää. Se voi kenties muodostua myös edellämainituista perusrekistereistä.
Tietojärjestelmät ohjelmoidaan kuvaamalla prosessit tähän erikoistuneilla kielillä ja välineillä.
Kaikki korkeakoulut eivät itse ylläpidä omia järjestelmiään.
Integraatioita oman organisaation ulkopuolelle on huomattavasti enemmän.
Uuden työkulun määrittely tapahtuu graafisella välineellä, jonka avulla tarvittavat tiedon sisältävät palvelut kytketään toimintoon. Kehitysympäristö sisältää käyttöliittymäkirjaston, jonka avulla toiminnon ensimmäinen toimiva versio voidaan tuottaa yhdessä päivässä.
Palveluiden tarvitsema tallennuskapasiteetti on rajatta laajennettavissa. Verkon välityskapasiteetti riittää kolmiulotteisten simulaatioiden käsittelyyn.
Tulevilla opiskelijoilla on työkalut, joilla pystyy paremmin suunnittelemaan mihin kannattaa suuntautua opiskelemaan. (Missä aloilla työpaikkoja on).
Jo opiskelijaksi hyväksytty opiskelija pystyy suunnittelemaan opintonsa tarkemmin ja aikatauluttamaan ne.
Opintojen ohjaus on paljon aktiivisempaa kuin ennen. Opiskelijalle kerrotaan paremmin, mille aloille on tällä hetkellä töitä. Opiskelijalla on parempi käsitys vaatimuksista tietyille aloille. Tieto on yksinkertaisesti haettavaa ja sitä voidaan helposti tarkastella eri näkökulmista.
Opiskelijat hakeutuvat laajempiin kokonaisuuksiin. Tutkinnon tavoitteet yleismaailmallisempia; osaaminen syntyy aktiivisen työelämäosallistumisen avulla. opetustarjonnan pirstaloituminen ja kansalliset ja kansainväiset koulutukset.
Opiskelu on joustavaa ja oppija voi valita eri korkeakoulujen opetustarjonnasta helposti opintoja.
Oppiminen tapahtuu pääsääntöisesti työelämälähtöisissä projekteissa ja tutkimushankkeissa.
Vuonna 2025 ihmiset saa suorittaa niitä kursseja kuin kokevat itselleen tarpeelliseksi ja nykyiset tutkintorakenteet on huomattavasti vapaampia.
Yksilöllisten mahdollisuuksien lisääminen
Vaihtoehtoiset suoritustavat nykyistä laajemmin käyttöön
Ei suoranaisesti "virtuaalitutkintoihin" siirtymistä vaan erilaisuuden huomioimista
AHOTT-menettelyn kehittäminen: osaamisen osoittaminen ja arviointi keskiöön
Yhteisöllinen opettajuus ja opetuksen/ohjauksen fokuksen siirtyminen HOPSin
osaamistavoitteiden tarkasteluun ja tukemiseen
Maksuttoman opiskelun lukukausimaksu on sama kaikille opiskelijoille, ylioppilaskuntien jäsenyys ja terveydenhoitomaksu on vapaaehtoinen.
Maksullisen opetuksen määrä kasvaa.
Hakijaaan kohdennetaan huomattavasti enemmän kohdennettua markkinointi erilaisten profiiliin liittyvien tietojen mukaan.
Syntyy laajempi joukko ei-tutkintoon johtavaa, yhteiskunnan ja yrityselämän tarpeisiin "paketoitua" koulutusta (esim. markkinoinnin peruspaketti 30 op -> jatkopaketti 30 op -> johtamisen paketti 30 op). Kyky muuttaa toimintaa/suunnitelmaa palvelutarpeen muutosten mukaan
Painopiste siirtyy tutkintoperusteesta osaamisperusteeseen.
Nykyinen rahoitusmalli ei tue ei-tutkintopohjaisen koulutuksen järjestämistä: mallin muutos toimintamuutoksen edellytyksenä.
Tietojärjestelmät edistävät liikkuvuutta, etäopetusta annetaan jonkin verran enemmän kuin nykyään.
Liikkuvuus muuttuu vallitsevaksi toimintamalliksi. Opiskelijoiden tuen tarve kasvaa "itseohjautuvuuden" vuoksi.
Liikkuvuus organisaatioden välillä on saatu läpinäkyväksi.
Kansalliset/kansainväliset tietovarannot korvaavat nykyisiä organisaatiokohtaisia tietovarantoja.
Yleiset palvelut opettajille ja opiskelijoille tulevat korkeakoulujen yhteisistä pilvistä.
Valtaosa opiskelusta tapahtuu samoilla sähköisillä välineillä kuin työelämässä sekä tutkimuksessa. Esimerkiksi käytettävyyttä opiskelevan tietojenkäsittelijän harjoitustyön videoitu analyysi tallentuu osaksi opintosuoritusta, jonka opettaja arvioi. Biolääketieteellisen teknologian opiskelija tekee tutkimusprojektissa laboratorioanalyysin alan kehittyneimmillä järjestelmillä ja tämän harjoitustyön arviointi on osa normaalia toimintaa.
Teknologia mahdollistaa helpommin elinikäisen oppimisen toteutumisen - etähologrammiopetus yhdistettynä voimakkaisiin työkaluihin mahdollistaa opetukseen osallistumisen vaikka kotoa.
Opettaja voi valita opetuksessaan käyttämänsä sähköiset välineet laajasta valikoimasta yksinkertaisesti, jolloin kaikilla osallistujilla on välittömästi välineet käytettävissään.
Uusien sovellusten liittäminen opiskelijan ja opettajan työpöytään tapahtuu sähköisellä tilauksella ja tekemällä asetukset käyttöliittymällä.
Jokaisella opiskelijalla on oma osaamisprofiilinsa, jonka avulla opiskelijat voivat verkostoitua keskenään ja hankkia uutta osaamista.
Opiskelijan osaamisen mittaamiseen on löydetty uusia keinoja.
Hakeminen ja hakemuksen käsittely voi olla reaaliaikaista. Termit käsittelyvaihe on on jokseenkin outo tai hauskalta kuulostava asia.
Ilmoittautumisia, opiskelua ja dokumentoitia voidaan tehdä paikasta riippumatta.
Korkeakouluopiskelija saa opiskelijanumeron aloittaessaan opinnot ensimmäistä kertaa korkeakoulussa. Hän käyttää samaa opiskelijanumeroa opiskellessaan eri korkeakouluissa.
Valtio tms. taho harkitsee tarjoavansa kansalaisilleen digitaalista identiteettiä, joka on korkeakoulumaailmassa jo arkipäivää.
Henkilöt voivat käyttää oman organisaationsa identiteetillä muiden organisaatioiden palveluita laajemmin kuin nykyään (myös valtioiden rajojen yli) => federointi.
Tunnistautumisessa käytetään vahvoja tunnistusmenetelmiä (esim. kertakäyttösalasanat, sormenjälki).
Organisaatioissa on käytössä automaattinen roolipohjainen oikeuksienhallinta.
Nykyäänhän kaikki tunnistautuminen tehdään enemmän tai vähemmän automaattisesti ja kirjautumisen kautta tulee tiedot käyttäjästä.
Korkeakouluyksikkö ei ylläpidä tai säilytä henkilötietoja, vaan ne haetaan muualta.
Ihmiset oppivat käyttämään tietotekniikkaa 2 vuotiaana.
2025, Vuonna 2025 Peppi kysyy isältään, että joutuiko aikoinaan tosiaan etsimään tietoa Internetistä tai pitikö eri palveluiden osoitteet tietää ja pitikö tosiaan johonkin täyttää omia tietojaan kuten osoitetta.
Tietojen löytäminen, niiden tuominen käyttäjälle sekä tarkastelu on huomattavasti helpompaa.
Bussipysäkillä on "Business Intelligense" isoilla kosketusnäytöillä. Näyttöön tuleva kuva ja sisältö voidaan generoida henkilön tietojen ja profiilien mukaisesti. Näytön kuva näkyy jokaiselle katsojalle erilaisena. Erityyppisiä päätelaitteita on jokapaikassa.
Tutkimus eriytyy tutkimuslaitoksiin, jotka tekevät tutkimusta ja huolehtivat jatkokoulutuksesta.
Laitokset toimivat suurimmaksi osaksi yliopistojen alaisuudessa.
Etätyöskentely ja -tutkimus on hyvin yleistä.
Kansainvälisyys on yhä pinnalla, Suomen kansainvälistymisen esteenä on tietotekniikan mahdollisuuksista huolimatta kaukainen sijainti ja ympäristökriisi.