Page tree

Taustakartoitus TUHA-verkoston infrastruktuurityöryhmälle, kesä 2014

Kartoituksen kysymykset ovat laatineet Mari Riipinen, Kirsi Niemi ja vararehtori Kalle-Antti Suominen (TY) sekä Marko Peura (HY). Pyydämme vastaamaan kyselyyn elokuun puoleenväliin mennessä.

Taustatiedot:

1)      Vastaaja ja organisaatio (yliopisto, amk, tutkimuslaitos)

Sinikka Eskelinen, Oulun  yliopisto

 

Tutkimusinfrastruktuurien kehittämislinjaukset organisaatiossa:

2)      Onko organisaatiossanne tutkimusinfrastruktuurien kehittämiseen, hankintaan ja/tai ylläpitoon kohdistuva strategia tai toimenpideohjelma? Voisiko tämän saada nähtäväksi (esim. linkki tai liitetiedosto sähköpostitse)?

Oulun yliopistossa hallituksen määrittelemän tutkimuksen strategian toteuttamisessa keskeisenä elimenä on tutkimusneuvosto, jota johtaa tutkimusrehtori ja johon kuuluu 12 jäsentä eri tieteenaloilta.  Tutkimusneuvoston esittelijänä toimii tutkimusjohtaja.  Tutkimusneuvosto ja sen alaiset työryhmät (Oulun yliopiston tutkimusinfrastruktuuri-työryhmän raportti 2009; Oulun yliopiston tutkimusinfrastruktuurityöryhmän raportti 2012);

http://www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tutkimusinfrastruktuurit

ovat laatineet yliopiston infrastruktuuripolitiikan toteuttamiseksi seuraavat linjaukset:

  1. Pitkäjänteinen tutkimuksen infrastruktuurien suunnittelu ja resursointi Oulun yliopistossa

Oulun yliopiston strategiaan tulee sisällyttää tutkimuksen infrastruktuurien kehittämissuunnitelma ja rahoituskehys, joka vastaa vähintään vuosittaista poistojen määrää. Tutkimusneuvosto on ottanut tehtäväkseen infrastruktuureihin liittyvän suunnittelun ja arvioinnin, joka kohdistuu infrastruktuurikokonaisuuksien tieteelliseen tuottavuuteen, organisointiin ja yhteiskäyttöön.

Yliopiston yksikköjen toimenpidesuunnitelmien laatimisessa on ohjeistettu, että yksiköiden tulee arvioida infrastruktuurien kustannukset ja henkilöstövaikutukset. Tämän toteuttamiseksi yksiköiden olisi tehtävä tarvekartoitus, investointisuunnitelma ja rahoitussuunnitelma, joka päivitetään vuosittain. Suunnitelmat tehdään kolmella päätöksen tekotasolla: 1) perusyksiköissä, 2) tiedekunnissa, painoalaorganisaatioissa ja yliopiston tasolla, sekä 3) kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Yksiköiden infrastruktuureja koskevassa suunnittelussa tulisi huomioida mahdollisuudet hyödyntää myös ulkopuolisia rahoitusinstrumentteja, esimerkiksi rakennerahastoja sekä kansallisia ja kansainvälisiä rahoituskanavia ja tehdä pitkän aikavälin rahoitussuunnitelma. Mahdollisuudet infrastruktuurien yhteiskäyttöön muiden toimijoiden, kuten valtion tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut, kanssa tulee huomioida suunnittelussa.

2. Infrastruktuurikokonaisuudet

Tutkimusneuvosto jakaa vuosittain hakemusten perusteella  strategista infrastruktuurirahoitusta, joka suunnataan ensisijaisesti infrastruktuurikokonaisuuksille, joilla on esitettävänä läpinäkyvät ja avoimet käyttäjäkriteerit ja -tilastot ja jotka kykenevät osoittamaan, että ne toteuttavat Oulun yliopiston strategiaa ja edistävät tutkijakoulutusta.

Tutkimuslaitetarpeita tarkastellaan ja hankinnoista päätetään kolmella tasolla: 1) peruslaitteet, jotka kunkin tieteenalan kannalta välttämättömiä ja joiden hankintahinta on alle 80 000 euroa; päävastuu näistä on perusyksiköillä ja tiedekunnilla, joita velvoitetaan ottamaan vastuuta yksiköidensä tutkimusympäristöstä, 2) keskisuuret laitteet ja laitekokonaisuudet, joiden hankintahinta on yli 80 000 euroa; näihin sisältyvät toisaalta välttämättömät yleisinfrastruktuurit ja toisaalta strategian mukaisten painopistealueiden laite-kokonaisuudet; päävastuu näistä on tiedekunnilla, tutkimuksen painoalaorganisaatiolla ja yliopistolla, sekä 3) erittäin suuret laitteet/laitekokonaisuudet, joiden hankintahinta miljoonia euroja; nämä edellyttävät pääsääntöisesti erityisen kytkennän kansalliseen ja/tai kansainväliseen tasoon (Suomen kansallinen tiekartta, ESFRI), siihen liittyvän erityisen rahoitussuunnitelman ja yliopiston hallituksen linjauksen.

3. Yliopiston sitoutuminen ja toiminta isäntäorganisaationa kansallisen ja kansainvälisen tason merkittävissä tutkimusinfrastruktuureissa

Oulun yliopiston infrastruktuureista tunnistetaan ne kokonaisuudet, joilla on edellytyksiä tarjota palveluja kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Tutkimusneuvosto tukee näiden yksiköiden pyrkimyksiä menestyä hakuprosesseissa, osaamisen ylläpitämisessä ja toiminnan kehittämisessä.  Tämä on tapahtunut Suomen Akatemian vuonna 2013 järjestämässä kansallisen infrastruktuuriohjelman hakuprosessissa.

4. Yliopiston tutkimuksen www-sivujen käyttö

Yliopiston verkkosivuille kootaan  kuvaukset (laitteet, palvelu, hinnasto) infrastruktuuri-kokonaisuuksista hyödynnettäviksi esim. tutkimusrahoitushakemuksissa ja rekrytoinnin tukena ja kuvaukset päivitetään asianmukaisesti.

http://www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tutkimusinfrastruktuurit   

Nämä tulee laatia myös englanniksi.

 

3)      Mitkä ovat infrastruktuurien kehittämisen haasteet tai painopisteet, joihin strategialla pyritään vastaamaan?

 

Infrastruktuuriohjelman perustavoitteena on yliopiston infrastruktuuriresurssien rakentaminen ajanmukaisiksi palvelukokonaisuuksiksi, niiden tehokas ja laaja käyttö sekä niiden toimintakyvyn ylläpitäminen.

Toisena tavoitteena on uusien resurssien suuntaaminen yliopiston strategian mukaisille painopistealoille ja uusille kehittyville aloille yliopiston hallituksen linjausten mukaisesti.

Kolmantena tavoitteena on Oulun yliopiston osallistuminen ESFRI- ja kansalliselle tiekartalle valittujen infrastruktuurien rakentamiseen ja ylläpitämiseen sekä ESFRI- ja Suomen Akatemian päätösten tuomien velvoitteiden toteuttaminen.

4)      Jos strategiaa ei ole, onko sellainen valmisteilla? Onko valmistelun aikataulu tiedossa?

 

Päätöksenteon ja rahoituksen prosessit:

5)      Päätetäänkö tutkimusinfrastruktuuriasioista keskitetysti vai onko päätöksenteko hajautettu (jos on, niin miten)?

 

Tutkimusneuvosto on käynnistänyt vuosittaisen avoimeen hakuun perustuvan kilpaillun tutkimuksen infrastruktuurien rahoitusohjelman. Vuosittainen toteutus mahdollistaa yksikkötasolla infrastruktuurihankintojen pitkäjänteisen suunnittelun. Infrastruktuuriohjelman kautta on kohdennettu tutkimuksen strategista rahoitusta tutkimuksen painoaloille ja kehittyville aloille vuosittain noin 3 miljoonaa euroa. Lisäksi näissä infrastruktuuri-investoinneissa on toteutettu 25 %:n omavastuuosuus, jolloin vuosittainen rahoitus on noin 4 miljoonaa euroa. Hankintojen alaraja on 80   000 euroa; tätä pienemmät hankinnat tulee toteuttaa yksiköiden omalla rahoituksella. Yhteensä 2010-2013 infrastruktuuriohjelman resursointi on ollut 13 miljoonaa euroa.

Oulun yliopisto on hyödyntänyt EU:n rakennerahaston ja sosiaalirahaston ohjelmia laaja-alaisten infrastruktuurien suunnittelussa ja rahoittamisessa.

Erityisen suurten hankintojen osalta tehdään usean toimijan yhteinen rahoitussuunnitelma. Tästä on esimerkkinä 2010-2011 aikana päätetty n. 3 miljoonan euron rahoitus Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin 46-vuoden aikapisteen näyte- ja tiedonkeruun mahdollistamiseksi. Rahoitus toteutui Oulun yliopiston tutkimusneuvoston, lääketieteellisen tiedekunnan, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sekä Pohjois-Pohjanmaan liiton (EU:n rakennerahoitus) yhdessä rahoittamana hankkeena.  Biopankki-infrastruktuuria toteutetaan Pohjois-Suomen biopankki-yhteisön puitteissa, jossa osakkaina ovat Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirit, Oulun yliopisto ja Pohjois-Suomen diagnostiikkalaboratorio Nordlab.

Tutkimusneuvosto seuraa ja arvioi infrastruktuuriohjelman toteutumista ja vaikuttavuutta. Tätä varten hankinnoista on vuosittain pyydetty seurantaraportit. Raporttien perusteella tutkimusneuvostossa on analysoitu, miten Oulun yliopiston infrastruktuurit voidaan koota suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joilla olisi mahdollisuuksia palvella tutkijoita myös kansallisesti ja kansainvälisesti. Tätä tietoa on hyödynnetty Suomen Akatemian kansallisen infrastruktuuriohjelman hakuprosessissa sekä suunniteltaessa Oulun yliopiston osallistumista kansalliseen tutkimuksen tiekarttahankkeeseen. Oulun yliopisto koordinoi usean kansainvälisen tutkimuksen infrastruktuurin osalta Suomen osallistumista niihin sekä on mukana useassa kansallisessa infrastruktuurissa.

Vuosittaisissa tiedekuntien, painoalakeskusten ja erillislaitosten kanssa käytävissä tavoite- ja tulosneuvotteluissa tarkastellaan yksikön lähivuosien tutkimuksen infrastruktuurisuunnitelma, joka yksiköiden tulee liittää suunnitelmiinsa.

 

6)      Jaetaanko infrastruktuurien hankintaan erityistä sisäistä rahoitusta ja miten tämä käytännössä toteutetaan?

 

Tutkimusneuvosto on käynnistänyt vuosittaisen avoimeen hakuun perustuvan kilpaillun tutkimuksen infrastruktuurien rahoitusohjelman. Infrastruktuuriohjelman kautta on kohdennettu tutkimuksen strategista rahoitusta tutkimuksen painoaloille ja kehittyville aloille vuosittain noin 3 miljoonaa euroa. Lisäksi näissä infrastruktuuri-investoinneissa on toteutettu 25 %:n omavastuuosuus, jolloin vuosittainen rahoitus on noin 4 miljoonaa euroa. Hankintojen alaraja on 80   000 euroa; tätä pienemmät hankinnat tulee toteuttaa yksiköiden omalla rahoituksella. Yhteensä 2010-2013 infrastruktuuriohjelman resursointi on ollut 13 miljoonaa euroa.   Vuodelle 2015 tarkoitettu hakukuulutus julkaistaan heinäkuussa ja siinä yksiköiden omavastuuosuus on pienennetty 15 %:n suuruiseksi.

 

7)      Otetaanko hankkeiden priorisoinnissa tai rahoittamisessa huomioon infrastruktuurien yhteiskäyttöisyyttä sisäisesti tai kansallisesti/kansainvälisesti?

 

Oulun yliopisto on osallisena 12 ESFRI-infrastruktuurissa ja niistä neljää koordinoidaan Oulun yliopistossa.  Lisäksi Oulun yliopiston tutkijat ovat osallisina useissa kansalliselle tiekartalle päässeissä hankkeissa. Tutkimusneuvosto priorisoi Suomen Akatemian FIRI-hakemukset ja sitoutuu tiettyyn määrään oma-vastuusosuuksia. Tutkimusneuvoston omassa infrastruktuurihakuprosessissa yhteiskäyttöisyys ja avoimuus on rahoituksen myöntämisen edellytys.  Kansalliselle ja ESFRI-tiekartalle pääsy on aina etu rahoitusta myönnettäessä.

 

8)      Käsitelläänkö omia infrastruktuureita samalla prosessilla kuin muiden organisaatioiden kanssa yhteistyönä toteutettavia hankkeita?

 

EU:n rakenne- ja sosiaalirahastojen rahoittamille hankkeille on omat prosessinsa, jota hallinnoivat maakuntaliitot ja työ- ja elinkeinoministeriön alaiset virastot.  Näitä hankkeita arvioi ja priorisoi rehtorin nimittämä arviointiryhmä. Arviointiryhmä antaa hanke-esityksistä palautteen niiden valmistelijoille ennen hankkeiden jättämistä. Hankkeiden priorisointi tehdään huomioiden yliopiston strategiset tavoitteet ja priorisointitieto ilmoitetaan rahoittajalle. Yliopistolta on asiantuntijajäsen maakuntien yhteistyöryhmässä, joka käsittelee hakemukset ja antaa suosituksensa rakennerahastohanke-esityksistä.

Tekesin hankkeille on oma valmisteluryhmänsä ja yliopiston innovaatiopalveluiden henkilökunta auttaa tutkijoita TEKESin kanssa käytävässä neuvottelumenettelyssä.

 

Hankinnat ja ylläpito:

9)      Miten hankinnat toteutetaan ja poistot kohdennetaan, erityisesti jos hankintoja rahoitetaan keskitetysti?

 

Hankinnat toteutetaan yksiköissä ja tutkimusneuvoston strateginen rahoitus jaetaan yksiköille poistojen aikataulussa.  Yliopiston hankinta-asiamies auttaa kilpailutusten järjestämisessä.

 

10) Tuetaanko infrastruktuurien ylläpitoa keskitetysti (esim. palkattu henkilöstö)?

 

Infrastruktuurien ylläpito tapahtuu yksiköissä.  Keskitettyjä palveluja on saatavissa tilajärjestelyihin sekä tietoverkkojen ylläpitoon.  Kampus-kohtaiset työpajat auttavat infrastruktuurien ylläpidossa.

 

11) Onko hankinnoille ja mahdollisesti ylläpidolle organisaatiotason vuosibudjetti, jota myös käytännössä noudatetaan?

 

Tutkimusneuvoston myöntämä strateginen rahoitus on noin 3 miljoonaa euroa vuodessa ja sen toteutumaa seurataan.  Yksiköillä on omat investointibudjettinsa, joiden toteutumaa seurataan välitilinpäätösten ja tulosneuvottelujen yhteydessä.

 

Infrastruktuureiden käyttö ja näkyvyys:

12) Onko infrastruktuureiden käytölle ja saatavuudelle organisaatiotason ohjeita? Voisiko niitä saada nähtäväksi (esim. linkki tai liitetiedosto sähköpostitse)?

 

Eri infrastruktuureille ei ole organisaatiotason ohjeita, mutta keskeiset infrastruktuurit on kuvattu

Oulun yliopiston verkkosivuilla http://www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tutkimusinfrastruktuurit   

 

13) Miten infrastruktuureista ja niiden käyttömahdollisuuksista tiedottaminen on järjestetty? Onko tietoihin pääsyä organisaationne ulkopuolelta?

 

Vuonna 2010 laadittiin Oulun yliopiston julkisille verkkosivuille kooste keskeisistä tutkimuksen infrastruktuureista ( http://www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tutkimusinfrastruktuurit ).  Sieltä on pääsy kaikkien tiedossa olevien infrastruktuurien kotisivuille.

Lisäksi infrastruktuureista on laajempi kuvaus Oulun yliopiston sisäisessä intraverkossa.

 

Lopuksi:

14) Jäikö tämän kysymyslistan ulkopuolelle jokin tärkeä elementti tai elementtejä organisaationne toiminnassa infrastruktuurien kehittämiseksi?

 

1. Hallinto

Kansallisen ja ESFRI-tiekartalle päässeillä infrastruktuureilla on hallinto ja mekanismit, joiden avulla tutkijat voivat anoa mahdollisuutta käyttää ko. infrastruktuuria.  Oulun yliopistossa toimivilla tutkimuskeskuksilla ja palvelulaitoksilla on myös asiakkuusohjeet ja päätöksentekomekanismit, joilla yliopiston omat tutkijat ja ulkopuoliset asiakkaat voivat pyrkiä käyttämään tarjolla olevia palveluja etukäteen tiedossa olevin kustannuksin.  Sen sijaan tiedekuntien ja yksiköiden omilla infrastruktuureilla ei ole hallinto-organisaatiota eikä päätöksentekomekanismia ulkopuolisten mahdollisten asiakkaiden valitsemiseksi ja palvelemiseksi.  Keskeinen osa tutkimusinfrastruktuurien kehittämistä avoimeen suuntaan olisi niiden hallinnon kehittäminen.  Niillä pitäisi olla päättävä elin ja mahdollisesti tieteellinen ohjausryhmä, jotka kehittävät mekanismit, joilla tätä infrastruktuuria pääsee käyttämään.

2. Ulkopuolisten asiakkaiden hinnoitteluperiaatteet

Yliopistoilla ei ole yhtenäistä käytäntöä siitä, miten ulkopuolisilta asiakkailta peritään infrastruktuurien käytöstä.  Käytössä on ainakin täysien kustannusten hinnoittelumalli, palkkakustannusten ja kulutustarvikkeiden hinnoittelumalli sekä osittain tai kokonaan subventoitu hinnoittelumalli, jossa hinnat eivät perustu todellisiin kuluihin.  Lisäksi infrastruktuureja käytetään ns. yhteistyöprojekteissa, joissa yliopisto maksaa kaikki kustannukset.

Oulun yliopistossa asiasta tehtiin selvitys muutama vuosi sitten saksalaisen Steinbeis-konsulttiyrityksen toimesta.  Johtopäätös oli, että täysien kustannusten hinnoitteluun paras malli olisi yhtiöittäminen, mihin yliopistoilla yleensä ei ole mielenkiintoa eikä taitoa.  Osittaisen subvention mallissa ongelmana on  yliopistojen erilaiset näkemykset siitä, pitäisikö infrastruktuurit avata kokonaan akateemiselle yhteisöille vai pitäisikö yliopistojen periä toisiltaan investointikustannuksia. 

TUHA-infrastruktuuriverkon olisi syytä ottaa agendalle infrastruktuurien hallinto ja  hinnoittelu ja sen eri variaatiot.